Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI kokoaa yhteen kirkon ja kristillisten järjestöjen nuoria luottamushenkilöitä valtakunnallisesti. Seuraa ajatuksiamme ja kannanottojamme!

· Navi · Facebook · Twitter · Instagram ·

perjantai 17. marraskuuta 2017

Mietteitä puheenjohtajavuodesta




Kolme vuotta sitten aloitin NAVI -toiminnan Kuopion hiippakunnan edustajana. Silloin en tiennyt tarkalleen mitä NAVI käytännössä tekee. Nopeasti huomasin kuinka laaja-alaisesti NAVI toimii kirkollisessa vaikuttamisessa ja miten hyvin NAVI:a huomioidaan kirkollisessa päätöksenteossa. NAVI:n kautta olen päässyt tutustumaan kirkollisen päätöksenteon ytimeen kirkolliskokouksessa. Kirkolliskokous on paikka, jossa vaikutetaan keskustelemalla edustajien kanssa kirkolliskokousviikon aikana ja antamalla lausuntoja valiokunnille. Itselleni kirkolliskokous on ollut NAVI:n toiminnan kohokohtia vaikuttaa.

Kolme vuotta on lyhyt matka verraten 500 -vuotiseen reformaatioon tai Suomi 100 -juhlavuoteen. Vaikuttamisessa olemme päässeet eteenpäin kolmen vuoden aikana olemalla esillä vahvemmin kirkolliskokouksessa ja keskustellen aktiivisesti erilaisista vaikuttamismahdollisuuksista kirkossa. Reformaation juhlavuosi on näyttäytynyt kauniisti kirkollisella kentällä. Odotan innolla virallista Suomi 100 juhlavuoden päätöstä itsenäisyyspäivänä. 

Kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä NAVI-ryhmään, jos haluat järjestää nuorten aikuisten vaikuttamistoimintaa omassa seurakunnassasi. Ryhmällä on hyviä ideoita erilaisiin vaikuttamiskeinoihin. Ensi vuoden jatkan vielä itsekin NAVI:ssa. 

Kiitos kaikille, joiden kanssa on tänä vuonna työskennelty erilaisilla foorumeilla. Rauhaisaa adventinaikaa! 

Iloisin terveisin, 
Anton Sutinen
NAVI:n pj vuonna 2017

Anton on vetänyt NAVI:n toimintaa viimeisen vuoden. Kiitos Anton suuresta panoksestasi nuorten hyväksi! NAVI:n ensi vuoden puheenjohtajisto valitaan nyt sunnuntaina. Antoninkin saamme onneksi pitää mukana. Hän jatkaa Kuopion hiippakunnan edustajana.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Throwback kirkolliskokoukseen



Vielä throwback viime viikon kirkolliskokoukseen.

NAVI-ryhmä osallistui viime viikolla Turun kristillisellä opistolla järjestetyn syksyn kirkolliskokouksen seuraamiseen ja kirkolliskokousedustajien kanssa keskustelemiseen käytävillä. Viikko alkoi tällä kertaa jo sunnuntaina juhlallisesti reformaation merkkivuoden pääjumalanpalveluksella ja pääjuhlalla, joissa Anton oli mukana.

Keskustelua käytiin hyvin erityyppisistä asioista. Avioliitto puhutti jälleen paljon, jopa kolmena päivänä. Kirkkohallitus ilmoitti, miten se aikoo edistää kirkon tulevaisuuskomitean mietinnöstä eteenpäin menneitä asioita, joista yhtenä kohtana on nuorten osallisuus. Toinen monen nuoren kannalta kiinnostava kohta on vapaaehtoistyön esteiden purkaminen. Toivottavasti se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nuoret voivat jonain päivänä saada avaimia kirkolle ja järjestää siellä toimintaa!

Seurakuntavaalit tulevat siirtymään viikolla nykyisen isänpäivän paikalta. Nuorten kannalta tärkeää on huomata, että ne ovat siis ensi vuonna Maata näkyvissä –festarien päällä. Ennakkoäänestäminen kannattaa! Hallinnollisemmista asioista esillä oli tällä kertaa esimerkiksi kirkon tietohallintohankkesita tehtävä selvitys, jolla pyritään selvittämään, ovatko kirkon järjestelmät järkeviä kustannuksiltaan ja käytöltään, ja miten niitä voisi parantaa. Se on varmasti monen järjestelmiin turhautuneen työntekijän suuri ilo!

Kirkolliskokous on hyvin mielenkiintoinen paikka seurata mitä Suomen ev.lut kirkon ylintä päättävä elin saa aikaiseksi viikon aikana ja miten edustajien mielipiteiden kirjo voi olla toisessa asiassa hyvin konservatiivinen ja toisaalta jossakin hieman liberaali. Usein on turhauttavaa, kun asioista ollaan niin eri mieltä, että tuntuu, ettei mitään saada aikaseksi. Toisaalta käytäväkeskusteluissa huomasi, että edustajilla on kova motivaatio ratkaisujen etsimiseen. Tärkeää työtä siellä tehdään, ja oli kiinnostavaa päästä seuraamaan.

Terveisin,
Anton Sutinen, NAVI:n puheenjohtaja
Katri Malmi, SLS:n NAVI-edustaja




maanantai 6. marraskuuta 2017

Ekaa kertaa kirkolliskokouksessa

Nuorten asialla kirkolliskokouksessa:
Katri Malmi ensimmäistä kertaa ja Anton Sutinen konkarina


Millaiset ovat fiilikset ensimmäisen kirkolliskokouspäivän jälkeen? Innostuneet, väsyneet, hämmentyneet ja vieläkin hieman jännittyneet. On outoa olla yhtäkkiä kaikkien kirkon julkkisten keskellä, ja miettiä, uskallanko mennä tuolle puhumaan, mitä minä sanon näille ihmisille. Aivan poikkeuksetta vastaanotto oli kuitenkin todella ystävällinen. Sain vaikka kuinka monta kertaa kuulla, kuinka hienoa on, että jaksamme olla täällä ja pitää nuorten asiaa esillä.

NAVI:lle on hirveän tärkeää olla paikalla ja näkyä kirkolliskokouksessa. Se antaa nimelle kasvot. Meistä tulee tuttuja, ja voimme ottaa yhteyttä kirkolliskokousedustajiin silloin, kun jotain nuorten kannalta tärkeää on tekeillä. Se tekee meistä keskustelun osapuolen. Kun edustajat pitivät puheenvuoroja, me tehtailimme Antonin kanssa twiittejä. Nuorten asia liittyy myös muihin kuin niihin kysymyksiin, joissa puhutaan suoraan nuorten osallisuudesta. Hyvä esimerkki on tänään käsitelty kirkkohallituksen uusi kaste- ja kummius hanke. Kirkon huoli on, että yhä harvemmat vanhemmat kastavat lapsiaan. Me haastoimme: Kyllä nuoret aikuiset kastavat lapsensa, jos heillä on seurakunnassa järkevä paikka ja yhteisö.

Tänään meni eteenpäin myös pari nuorten kannalta erittäin tärkeää asiaa. Kirkkohallitus perustaa työryhmän suunnittelemaan nuorten aseman parantamista hallinnon kaikilla tasoilla. Tässä ryhmässä NAVI on mukana. On aivan keskeistä, että työryhmä uskaltaa asettaa tarpeeksi kunnianhimoisia tavoitteita. Nuorten osallisuutta ei pidä parantaa vain paperilla, vaan oikeasti ja toimimalla käytännössä yhdessä seurakuntien ja hiippakuntien kanssa. Nyt on mahdollisuus synnyttää uusia nuorten parlamentteja, hiippakunnallisia parlamentteja, nuorten ja päättäjien kohtaamisia… eli oikeaa osallisuutta.

Toinen työstöön mennyt asia oli seurakunnan jäsenyyden säilyttäminen seurakuntayhtymän sisällä muuttaessa. Sen taustalla on pidempi tarina. NAVI ajoi koko viime kevään sitä, että luottamushenkilöt saisivat säilyttää luottamustoimensa muuttaessaan seurakunnan sisällä. Nuoret aikuiset muuttavat koko ajan. Tulevaisuusvaliokunta esitti keväällä, että seurakuntayhtymän sisällä muuttavat saisivat pitää paikkansa, mutta kirkolliskokous piti sitä ongelmallisena. Sen sijaan se tahtoi, että kirkkohallitus valmistelee esityksen seurakunnan jäsenyyden säilyttämisestä. Nuorten kannalta on tärkeää, että alkuperäinen tavoite säilyy valmistelussa kirkkaana. Todellinen mahdollisuus hoitaa luottamustehtäviä pitkäjännitteisesti olisi yksi tärkeimmistä yksittäisistä nuorten osallisuutta vahvistavista askeleista, joita tämä kirkko voisi ottaa.

Tältä siellä näyttää


Terveisin,

Suomen Lähetysseuran NAVI-edustaja
Katri Malmi

torstai 2. marraskuuta 2017

Me halutaan kohdata nuoria lähimmäisenrakkaudella

Suomen Lähetysseura järjestää kaksi rippikoulua kesässä sekä neljä nuortenleiriä ympäri vuoden. Seuran lasten ja nuorten toiminta keskittyy Päiväkummun kurssikeskukseen Orivedellä, jonne kokoontuu nuoria ympäri koko maailman lähetyskenttää. Nykyään leirejä on isossa osassa toteuttamassa kaksi nuorten vapaaehtoistiimiä: nuorten parlamentti “Parlis” sekä nuorista aikuisista koostuva vuosittain koottava leiritiimi. Tapasin Lähetysseuran nuorten toiminnan aktiiveja syksyisen sunnuntaiaamiaisen merkeissä.

Titta ja Liisa kokevat saavansa nuorten äänen kuuluviin 
Geotieteiden ylioppilas Liisa Maunu (19) ja Suomen Raamattuopiston teatterilinjan opiskelija Titta Toivanen (21) ovat Suomen Lähetysseuran kasvatteja, ensimmäinen rippikouluiästä ja toinen jo varhaisnuoresta lähtien. Molemmat ovat ajautuneet Päiväkumpuun rippileirille perhetuttujen suositusten kautta. Titta muistelee Päiväkumpua hengellisenä kasvupaikkana: “Kummusta on saanut paljon informaatiota Raamatusta, Jumalasta ja kristillisistä kirkoista.” Hän on saanut kasvaa Päiväkummussa etsien omaa tapaansa elää kristittynä. Erityisen tärkeää on ollut saada opetella rukoilemaan eri tavoilla muiden ihmisten puolesta.

Liisa korostaa kristittyjen ystävien löytymistä ja kestävien ystävyyssuhteiden jatkumista Päiväkummun leireillä. “On ollut mieletöntä löytää ystäviä, joiden kanssa voi olla täysin oma itsensä – ystäviä, joiden kanssa voi pohtia kristittynä elämistä.” Muiden kristittyjen kanssa uskoa ja uskontoa voi lähestyä yhteisestä näkökulmasta. Samalla Titta ja Liisa ovat kiitollisia avoimuudesta, jolla on kehotettu lähestymään muilla tavoin uskovia.

Rippileirinsä jälkeen nuorten toimintaan lähteneet Liisa ja Titta ovat viime vuosina toimineet erilaisissa vastuutehtävissä Päiväkummun nuortenleireillä. Liisa on toiminut viimeiset kolme vuotta Lähetysseuran nuorten parlamentissa. Alaikäisistä nuorista koostuva joukko tapaa Lähetysseuran työntekijän kanssa ideoimaan ja suunnittelemaan ennen jokaista nuortenleiriä. “Meiltä kysytään, mistä haluamme kuulla opetusta. Parlis on Päiväkummun nuorille suora tapa vaikuttaa siihen, millaista sisältöä leireillä on”, Liisa kertoo. Ideoinnin lisäksi parlamentti vastaa aamujumpasta ja ulkoilusta, sekä muusta vapaa-ajan ohjelmassa avustamisesta. Liisan mukaan Parliksen parasta antia on ollut “osallistua entistä enemmän Päiväkummun toimintaan, sekä kehittyä esiintyjänä ja ohjaanakin”. Parliksen kautta on myös ollut mahdollista päästä tekemään vapaaehtoishommia kirkollisissa tapahtumissa ympäri Suomea.

Nuorista aikuisista koostuva leiritiimi perustettiin vuoden 2016 syksyllä. Vuosittain koottava vajaan kymmenen hengen tiimi koostuu eri aloilla toimivista kristityistä nuorista aikuisista. Titta on nyt mukana toista vuotta, ja kertoo varsinkin ensimmäisen vuoden olleen huikea. Ennen nuortenleirejä leiritiimi suunnittelee Lähetysseuran työntekijän kanssa leirien teemat ja isot kokonaisuudet sekä pallottelee ideoita esimerkiksi hyvistä puhujista. “Me paljon mietitään, mistä olisi hyvä kuulla opetusta. Että mitä nuorten pitää just nyt kuulla.”

Leiritiimissä saa viedä eteenpäin hyvää, jota itse on saanut Päiväkummun leireillä kokea. Saa olla kuunteleva aikuinen, joka ottaa nuoren kaikenlaiset huolet ja kysymykset tosissaan. Tiimin kokouksissa jaetaan erilliset vastuutehtävät kutakin leiriä varten. Tärkein työtehtävä on kuitenkin juuri olla nuorten kanssa, läsnä kanssakristittynä. “Me kohdataan nuoria, tutustutaan heihin ja kuljetaan rinnalla”, Titta kertoo. “Ja loppujen lopuksi, me ollaan kuitenkin ihan samanlaisia nuoria kristittyjä kuin he. Se on ihan sairaan siistiä.”

Terveisin,
Maija Sihvola
Suomen Lähetysseuran varaedustaja

tiistai 10. lokakuuta 2017

Piispa vierailulla

Tasan viikko sitten maanantaina 02.10.2017 moni Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen teologian opiskelija sai nauttia Kuopion hiippakunnan piispan, Jari Jolkkosen vierailusta. Aamulla vietimme yhteistä messua yliopiston Genesis-kappelissa, josta siirryimme Jolkkosen johdolla keskustelemaan aiheesta ”Mitä kirkko odottaa teologian opiskelijalta?”

Opiskelijan näkökulmasta tämä luentomainen keskusteluhetki oli hyvin antoisa, sillä ei opiskelija joka päivä piispaa kohtaa. Se, että asiantuntija kertoo mitä minun tulee omaan portfoliooni kerätä tai vastaa kysymykseen millainen portfolio jää mieleen, kannustaa jatkamaan niin opiskeluja kuin tutkimaan omaa hengellistä elämää.

Päivä päättyi illanistujaismaiseen hetkeen, jossa vielä lyhyesti saimme keskustella piispan kanssa samoista aiheista kuin päivällä.

Päivän polttavimmiksi teemoiksi voisi mainita kuinka tärkeää teologin on huolehtia omasta teologisesta yleissivistyksestään, pitää yllä omaa hengellistä elämäänsä ja kyetä vuorovaikuttamaan erilaisten ajattelijoiden kanssa, unohtamatta omaa aitoa ja vahvaa persoonaansa. Näillä eväillä piispa lähetti niin Joensuun teologit kuin kaikki muutkin kirkon työhön opiskelevat jatkamaan opiskelua ja elämää.

On tärkeää ja hyvin motivoivaa, että kirkon työntekijät kohtaavat tulevaisuuden tekijöitä, meitä opiskelijoita. Kun piispa Jolkkonen puhui muutamaan otteeseen omista opiskeluajoistaan, nousee opiskelijan huulille hymy ja innostus kertyy. ”Piispakin on kerran ollut opiskelija, jollainen minä nyt olen. Tulevaisuus on avoin siis myös minulle.”

En voi sanoin kuvailla sitä intoa, jonka koin tullessani illalla kotiin. En voi sanoin kuvailla, kuinka suuren motivaatiomyrskyn koin päivän aikana. En voi sanoin kuvailla, kuinka teologian opiskelijana odotan työllistyväni tulevaisuudessa kirkon alalle.

”Onhan piispan vierailu teologeille, kuin Hjallis Harkimon tapaaminen kauppatieteiden opiskelijoille.”, totesi eräs innostunut teologian ylioppilas. Ja juuri näinhän se on. Kenties piispa ammensi myös itselleen jotain opiskelijoiden tapaamisesta.
Rehellisesti voin sanoa, että piispan vierailu oli antoisa kokemus, joi
ta ehdottomasti monen muun kanssa toivoisin lisää. Kuitenkin, toivoisin myös muiden kirkon alalla työskentelevien teologian alumneiden hakeutuvan vanhaan opinahjoonsa kertomaan ja jakamaan omia kokemuksiaan työllistymisestä ja työelämästä. Pieni välimotivointi klassisten kielten ja monien tenttikirjojen keskellä ei tee kenellekään pahaa.

Kuulemalla, keskustelemalla ja kohtaamalla niin me nuoret kuin konkaritkin inspiroidumme toisistamme ja rakennamme yhdessä Kristuksen kirkkoa.

Terveisin,

Sara Niemelä
Fides Ostiensisin edustaja

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Seikkailu luottamustoimien maailmaan

Neuvostossa aloittaminen oli jännittävää. ”Mietin sitä, kun olen uusi ja vähän pihalla. Mutta toisaalta: joku on mut äänestänyt tänne. Mulla on ihan yhtä paljon oikeus olla täällä, kuin kenellä tahansa muulla. Se kantaa, että ne on oikeasti vaalit.”

Anna Mäkituomas

Navilaisena on etuoikeus, kun pääsee kunnolla juttelemaan jonkun nuoren luottamushenkilön kanssa siitä, mitä oikeastaan on olla nuori luottari. Millaista on tehdä vaalikampanjaa? Mitä sitä ajattelee ensimmäisessä neuvoston kokouksessaan kaikkien niiden kokeneilta tuntuvien patujen seurassa? Pääsin haastattelemaan Anna Mäkituomasta, ensimmäisen kauden luottamushenkilöä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnasta.

Monelle seurakuntavaaleissa ehdolla olevalle nuorelle kokemus vaaleista on varmasti ensimmäinen. Toisin kuin poliittisten puolueiden nuoret suurin osa ei välttämättä ole ikinä tehnyt kenenkään muun vaalityötä. Anna kertoo siitä, kuinka sitä ehkä tuli lähdettyä ”soitellen sotaan”, mutta jo vaalikampanjan aikana sekä tieto että kiinnostus lisääntyivät. Vaalikonetta täytellessä alkoi tajuta, että on oikeasti sanottavaa näistä asioista. Ne olivat ensimmäiset vaalit, joihin ehdolle lähteminen tuntui itselle merkitykselliseltä.

Seurakuntaneuvostossa toimiminen on herättänyt monenlaisia pohdintoja. Anna puhuu siitä, kuinka hänelle kaikista mielekkäintä on ollut päästä mukaan seurakunnan toimintakulttuuria ja sen muutostaa käsittelevään keskusteluun. Kyse on seurakunnan ja kirkon identiteetin ytimestä: Mitä kirkon pitää tehdä tänä päivänä juuri tässä osassa tätä kaupunkia? Mihin suuntaan seurakunnan toimintaa pitäisi vahvistaa? Neuvostossa on edustettuna hirveän erilaisia ääniä ja ryhmiä. Juuri siksi Anna on kokenut merkityksellisenä olla mukana. ”On tärkeää, että kaikenlaiset äänet seurakunnassa ovat edustettuna myös päätöksenteossa. Jotenkin jengi helposti kuplaantuu, ja sitten on vaan omantyyppisten ihmisten kanssa. On ollut tosi hyvä nähdä, kuinka paljon on erityyppisiä ihmisiä ja eri tavalla seurakunnasta ajattelevia, puolin ja toisin”, hän kertoo. Omaa rooliaan Anna kuvaa siksi hihhuliksi, joka fiilistelee messuja ja puhuu siitä, että messu ja rukous on ihan seurakunnan ytimessä. Hänelle on tärkeää, että seurakuntien päättävissä elimissä on myös nuoria, jotka painottavat näitä teemoja. Vaikka neuvostossa käsiteltävät asiat ovat yleensä hallinnollisia, on kuitenkin tärkeää, mistä suunnasta asioita katsoo, miten niitä sanoittaa ja perustelee.

Muille nuorille Annalla on selkeät terveiset: ”Kannattaa lähteä ehdolle, jos yhtään kiinnostaa. Kaikki siellä on oikeasti vaan ihmisiä. Jos jotenkin näyttäis etäältä, ettei siellä ole sellaisia ihmisiä kuin sinä, niin silloin varsinkin pitää mennä - sillonhan sinne nimenomaan tarvitaan porukkaa edustamaan sun kanssa samalla tavalla ajattelevia. Ei pidä pelätä tai ajatella, että hakeakseen pitäisi olla jotenkin erilainen kuin on. Kaikki seurakuntalaiset ovat erilaisia.”


Terveisin,
Katri Malmi 
SLS:n NAVI-edustaja

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Haminan Taizéestä takaisin

NAVI oli viikko sitten viikonloppuna mukana Taizé-tapahtumassa Haminan rauhallisissa maisemissa. Suomalaisten seurakuntanuorien lisäksi kohtasimme nuoria aikuisia ulkomailta. Olimme heitä vastassa sekä satamalla että lentokentällä ja matkustimme yhdessä Haminaan. Nämä kohtaamiset olivat mielekkäitä, koska keskiössä oli rauha ja vaikuttaminen.




Rauha oli koko viikonlopun aiheena. Puheet ja työpajat käsittelivät rauhaa monelta eri suunnasta. NAVI:n työpaja olisi ollut suunnattu kirkossa vaikuttamiseen ja käytännön neuvoihin, mutta monien vaihtoehtojen ollessa niin hyviä jäimme vaille osallistujia. Edustajat saivat siksi osallistua muihin kanaviin, luentoihin tai keholliseen harrastukseen kuten tanssiin.

Iloitsemme viikonlopusta ja koetuista kohtaamisista. Julkaisemme instagramissa videoita, joissa jotkut osallistujista kertovat rauhasta ja sen merkityksestä sekä kuinka rauhaa voi rakentaa. Veli Steven, munkki Taizéstä, kertoo myös omat terveisensä.

Rauhaa kaikille!
Laura Brännkärr
TSF:n varaedustaja